John Irving: Garpin maailma

The World According to Garp, 1978 (Tammi 1987), 560 s.

Garpin maailma kertoo T.S. Garpista, pojasta, joka saa alkunsa hieman kyseenalaisella tavalla. Garp viettää lapsuutensa Steeringin eliittikoulussa sairaanhoitajaäitinsä Jenny Fieldsin kasvattamana. Pikkuhiljaa pienestä Garpista kasvaa nuori mies, joka viihtyy painisaleissa, juoksulenkeillä ja naisten kanssa heilastellessa. Tie vie Steeringistä Wieniin, ja sieltä kohti avioliittoa, perhe-elämää ja kirjailijan uraa.

Kirjassa ei ole tarkkaan saneltua juonta, vaan ennen kaikkea Garpin maailmassa seurataan Garpin ja tämän perheen ja läheisten arkista elämää: avio-ongelmia, pettämisiä, pettymyksiä ja onnistumisia uralla sekä vanhempien huolestumista lapsistaan. Keskeisessä osassa on myös Garpin äiti Jenny, josta tulee myös kirjailija, ja sen myötä kulttihahmo - feministijohtaja, joka kerää ympärilleen mitä eriskummallisimpia ihmisiä. 

Olin odottanut Garpin maailman lukemista kauan, ja se onkin ensimmäinen lukemani omasta Hyllynlämmittäjät-pinostani. Ja myös ensimmäinen (ja kukaties viimeinen) lukemani kirja John Irvingiltä. Nimittäin tiedättekö sen tunteen, kun alatte lukea kirjaa, jota kaikki muut tuntuvat rakastavan. Ihan oikeasti, tuntuu, että Garpin maailmaa on hyvin moni tietämäni henkilö hehkuttanut ja jopa julistanut lempparikseen. Joten halusin todella pitää siitä. Mutta ei niin ei. Tuntuu, että minussa itsessäni on nyt jokin vika, kun teilaan kirjan, joka on niin suosittu ja pidetty, mutta minä en vain innostunut Garpin maailmasta yhtään. :( Ja sen huomasikin sitten siinä, että tämän lukemiseen meni lähes kaksi kuukautta.

Syy siihen, että en pitänyt, oli se, että kirja oli mielestäni yksinkertaisesti todella tylsä. Sen huumori tai filosofia tai ihana tunnelma tai mikä sitten onkaan mikä tässä kaikkia viehättää, ei vain kertakaikkiaan näyttäytynyt minulle lainkaan. Myös juonellisesti kirja oli mielestäni puuduttava, vaikka usein pidän kirjoista ja elokuvista, joissa seurataan päähenkilön elämää ilman sen tarkempaa juonta. Mietin alusta puoliväliin saakka, että kyllä tämä kohta tästä kunnolla alkaa. Puolivälin jälkeen tajusin, että ehkä ei enää kannata odottaa, että se siitä muuttuisi, vaan lukea se nyt urheasti loppuun. 

Onko teillä kirjoja, joista kaikki muut tuntuvat pitävät, paitsi te itse? Ja en nyt siis tarkoita sellaisia suoraan kahtia jakavia kirjoja, vaan oikeasti sellaisia, joiden pitämättömyyden kanssa tunnette olevanne täysin yksin? 

Tai onko siellä ketään muuta, joka ei innostunut Garpin maailmasta?

♛ ♛

Helmikuun luetut

Helmikuu ei ollut minulle mikään menestyksekäs kuukausi lukurintamalla.

Tosiaan muutimme 1.2. uuteen kotiin, joten muutto verotti viikon verran lähes kaiken vapaa-ajan, ensin pakkaamiseen ja sitten purkamiseen ja järjestelyyn. En oikein siinä kaaoksen keskellä olisi edes osannut rauhoittua lukemaan. No, paikat järjestyivät pian (kirjahyllykin on kuvassa jo löytänyt oman paikkansa ja järjestyksensä :), mutta se lukuilo ei sitten palannutkaan. Tämä aiheutti monenlaista pohdintaa ja itsetutkiskelua tämän harrastuksen tiimoilta. :D

Tätä havainnollistamaan surullisen koominen helmikuun luetut-lista: 

- Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla

Joo. Eli huijasin jo postauksen otsikossa, jonka pitäisi olla Helmikuun luettu, ei luetut. Sain tasan yhden kirjan luettua loppuun asti helmikuussa. 

Suurimpana syynä lukemattomuuteeni on ollut yksinkertaisesti kiire ja stressi. Oman alan kesätöiden etsiminen (ja löytäminen, jee!), opparin suunnittelu (ainakin ajatuksen tasolla), muutamat tentit ja jopa kuusi ryhmätyötä. Mutta ihan kaikesta en voi kiirettä syyttää, nimittäin on niitä vapaapäiviäkin mahtunut joukkoon varsin monta. Lukemattomuuteen on valitettavasti hyvin vahvasti vaikuttanut se, että en vain ole päässyt uudessa kodissa siihen "lukutunnelmaan". Tätä on vaikea selittää. Vanhassa asunnossa minulla oli ikioma lukunurkkaus makuuhuoneessa, jossa oli iso nahkanojatuoli ja jalkalamppu. Siihen tuoliin istahtaessa oli aina helppo uppoutua kirjojen maailmaan. Surukseni uuden kodin makuuhuone on kovin pieni, eikä sinne mahtunut nojatuolia. Ja olohuoneessa minun on vaikea lukea, jos mies on kotona. :D En olisi uskonut, että onnistuisin tekemään tästä asiasta ongelmaa, kun uusi koti on muuten aivan ihana, niin paljon kivempi kuin vanha. Että lukupaikka voisi vaikuttaa näin paljon. Miten teillä muilla on? Pystyttekö rauhoittumaan tuntikausiksi lukemaan mihin vain, vai onko paikalla merkitystä lukuintoon?

Ja kyllä minä silti olen lukenut! En vain ole saanut kirjoja loppuun asti. Kerroinkin viime postauksessa, että olin jo tammikuusta asti "kirjastokierteessä", siis joka kerta jo ennen kuin sain edellisen luettua, olisi seuraava varaus pitänyt jo hakea kirjaston hyllyltä. Tämähän on varmasti kirjabloggaajille ihan normaali, ihanakin tilanne, mutta itse ahdistuin siitä, että oli lukulista jo parin kirjan päähän "pakon sanelemana" suunniteltu. Vaikka kaikki ne kirjat olivat ihan itse varaamiani ja himoitsemiani..! Mutta mutta. Ehkä minulle vaan sopii hieman hitaampi tahti. Että luen ne uutuudet vasta sitten, kun muita ne eivät enää kiinnosta, ja voin rauhassa uusia lainojani. :D Tai sitten yksi uutuus silloin tällöin, ja välissä vanhempia tai omia kirjoja, joiden kanssa saa vitkutella niin paljon kuin haluaa. :)  

Tämä opiskelukiire, lukunurkkauksen menetys sekä aikataulutuksen aiheuttama stressi näkyi sitten siinä, että minulla jäi kesken esimerkiksi Beth Lewisin Suden tie sekä Liane Moriartyn Tavalliset pikku pihajuhlat. Ja menin vielä molemmat spoilaamaan itseltäni sen verran, että eipä tarvitse enää uudestaan niitä lainata. :D Kiinnostavia kirjoja olivat molemmat, mutta tällä kertaa ei lukuinto vain riittänyt niihin! Uutta Rei Shimuraakin olin jonottanut kauan, mutta päätin, etten postaa siitä, kun kyseessä on kuitenkin kirjasarjan yksittäinen osa. Löytyykö sieltä muuten muita Rei Shimura -faneja? 

Tiedän, etten ole mitään selityksiä velkaa lukemattomuudesta, mutta näitä asioita on ihan kiva pohtia itsekseenkin. Että mikä vaikuttaa siihen, luenko vai enkö. Tämä on kuitenkin rakas ja tärkeä harrastus, jonka haluan jatkuvan loppuelämäni. Luulen, että maaliskuu tulee menemään samoissa tunnelmissa. Tällä hetkellä luen paria oman hyllyn kirjaa hitaaaaasti. Pakottaminen nyt ainakin tappaa kaiken innon, joten luen silloin, kun tekee mieli. Ajattelen positiivisesti, että se, etten nyt tällä hetkellä lue paljoa, tarkoittaa vain sitä, että elämä vaatii nyt enemmän aikaa muille asioille! :)

Aurinkoista maaliskuuta! :)