keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Helmikuun luetut


Helmikuu ei ollut minulle mikään menestyksekäs kuukausi lukurintamalla.

Tosiaan muutimme 1.2. uuteen kotiin, joten muutto verotti viikon verran lähes kaiken vapaa-ajan, ensin pakkaamiseen ja sitten purkamiseen ja järjestelyyn. En oikein siinä kaaoksen keskellä olisi edes osannut rauhoittua lukemaan. No, paikat järjestyivät pian (kirjahyllykin on kuvassa jo löytänyt oman paikkansa ja järjestyksensä :), mutta se lukuilo ei sitten palannutkaan. Tämä aiheutti monenlaista pohdintaa ja itsetutkiskelua tämän harrastuksen tiimoilta. :D

Tätä havainnollistamaan surullisen koominen helmikuun luetut-lista

- Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla

Joo. Eli huijasin jo postauksen otsikossa, jonka pitäisi olla Helmikuun luettu, ei luetut. Sain tasan yhden kirjan luettua loppuun asti helmikuussa. 

Suurimpana syynä lukemattomuuteeni on ollut yksinkertaisesti kiire ja stressi. Oman alan kesätöiden etsiminen (ja löytäminen, jee!), opparin suunnittelu (ainakin ajatuksen tasolla), muutamat tentit ja jopa kuusi ryhmätyötä. Mutta ihan kaikesta en voi kiirettä syyttää, nimittäin on niitä vapaapäiviäkin mahtunut joukkoon varsin monta. Lukemattomuuteen on valitettavasti hyvin vahvasti vaikuttanut se, että en vain ole päässyt uudessa kodissa siihen "lukutunnelmaan". Tätä on vaikea selittää. Vanhassa asunnossa minulla oli ikioma lukunurkkaus makuuhuoneessa, jossa oli iso nahkanojatuoli ja jalkalamppu. Siihen tuoliin istahtaessa oli aina helppo uppoutua kirjojen maailmaan. Surukseni uuden kodin makuuhuone on kovin pieni, eikä sinne mahtunut nojatuolia. Ja olohuoneessa minun on vaikea lukea, jos mies on kotona. :D En olisi uskonut, että onnistuisin tekemään tästä asiasta ongelmaa, kun uusi koti on muuten aivan ihana, niin paljon kivempi kuin vanha. Että lukupaikka voisi vaikuttaa näin paljon. Miten teillä muilla on? Pystyttekö rauhoittumaan tuntikausiksi lukemaan mihin vain, vai onko paikalla merkitystä lukuintoon?

Ja kyllä minä silti olen lukenut! En vain ole saanut kirjoja loppuun asti. Kerroinkin viime postauksessa, että olin jo tammikuusta asti "kirjastokierteessä", siis joka kerta jo ennen kuin sain edellisen luettua, olisi seuraava varaus pitänyt jo hakea kirjaston hyllyltä. Tämähän on varmasti kirjabloggaajille ihan normaali, ihanakin tilanne, mutta itse ahdistuin siitä, että oli lukulista jo parin kirjan päähän "pakon sanelemana" suunniteltu. Vaikka kaikki ne kirjat olivat ihan itse varaamiani ja himoitsemiani..! Mutta mutta. Ehkä minulle vaan sopii hieman hitaampi tahti. Että luen ne uutuudet vasta sitten, kun muita ne eivät enää kiinnosta, ja voin rauhassa uusia lainojani. :D Tai sitten yksi uutuus silloin tällöin, ja välissä vanhempia tai omia kirjoja, joiden kanssa saa vitkutella niin paljon kuin haluaa. :)  

Tämä opiskelukiire, lukunurkkauksen menetys sekä aikataulutuksen aiheuttama stressi näkyi sitten siinä, että minulla jäi kesken esimerkiksi Beth Lewisin Suden tie sekä Liane Moriartyn Tavalliset pikku pihajuhlat. Ja menin vielä molemmat spoilaamaan itseltäni sen verran, että eipä tarvitse enää uudestaan niitä lainata. :D Kiinnostavia kirjoja olivat molemmat, mutta tällä kertaa ei lukuinto vain riittänyt niihin! Uutta Rei Shimuraakin olin jonottanut kauan, mutta päätin, etten postaa siitä, kun kyseessä on kuitenkin kirjasarjan yksittäinen osa. Löytyykö sieltä muuten muita Rei Shimura -faneja? 

Tiedän, etten ole mitään selityksiä velkaa lukemattomuudesta, mutta näitä asioita on ihan kiva pohtia itsekseenkin. Että mikä vaikuttaa siihen, luenko vai enkö. Tämä on kuitenkin rakas ja tärkeä harrastus, jonka haluan jatkuvan loppuelämäni. Luulen, että maaliskuu tulee menemään samoissa tunnelmissa. Tällä hetkellä luen paria oman hyllyn kirjaa hitaaaaasti. Pakottaminen nyt ainakin tappaa kaiken innon, joten luen silloin, kun tekee mieli. Ajattelen positiivisesti, että se, etten nyt tällä hetkellä lue paljoa, tarkoittaa vain sitä, että elämä vaatii nyt enemmän aikaa muille asioille! :)


Aurinkoista maaliskuuta! :)

6 kommenttia:

  1. Luin jostain, että keskittymistilaan pääseminen vie n. 15 min. Mulla lukemisen imuun pääseminen vie juuri tuon 15 min. Olen hyvin keskittymiskyvytön nykyään, syytän tästä somea ja kaikkia piippaavia laitteita, jotka vievät huomioni. ;) Ehkä tarvitsisi tehdä lukuretriitti autiolla saarella ilman kännyä ja tietokonetta. Onneksi lukeminen ei ole kilpalaji. Minullakin "pakkolukeminen" tappaa kaiken innon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoinen juttu tuo 15 minuuttia, kiitos tästä tiedosta! :D Ehkä ensi kerralla, kun lukeminen tökkii, pakotan itseni lukemaan sitten edes sen vartin, enkä heti parin sivun jälkeen luovuta.

      Poista
  2. Olen huomannut, että isompien elämänmuutosten tai muiden merkittävien tapahtumien yhteydessä muutun levottomaksi ja lukeminen tökkii. Niiden ei tarvitse edes olla mitään ikäviä asioita, että alan käydä vähän ylikierroksilla ja keskittyminen on vaikeaa. Vähän samaa vaivaa on ollut tässäkin kuussa, olen usein päässyt kirjaan hetkeksi kiinni vasta nukkumaan mennessä. Teen myös gradua ja ravaan arkistossa, joten aikaakaan ei ole liiemmin ollut millekään muulle. Pitää vain yrittää pitää mielessä se lohduttava ajatus, että aherrus on pian ohi ja sitten on taas paljon enemmän aikaa lukea ja tehdä kaikkea muutakin :)

    Tuo lukupaikka on mielenkiintoinen kysymys. Itse rauhoitun lukemaan parhaiten kotona. Huoneella tai sellaisella ei oikeastaan ole merkitystä, mutta parhaiten keskityn hiljaisuudessa. Muualla, etenkin julkisella paikalla lukeminen on mulle tosi haastavaa, koska liike ja häly häiritsevät keskittymistä.

    Tsemppiä takaisin kirjojen pariin pääsemisessä, ihan varmasti se tapahtuu vielä! En ole ainakaan koskaan kuullut, että joku olisi jäänyt ikuisesti lukujumilimboon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin, levottomuus kuvaa nyt tosi hyvin tätä minunkin tilannetta! Ja tosiaan onneksi nää opiskelujutut on vaan väliaikaisia, sitten valmistumisen jälkeen pystyy keskittymään töissä töihin ja vapaa-aika on sitten vapaa-aikaa, jonka voi pyhittää vaikka juurikin sille lukemiselle. :)

      Hiljaisuus on kyllä tärkeää lukemiselle. Vaimea sorina esim. junassa ei häiritse lukemista, mutta sitten jos lähistölle sattuu vaikka joku puhelimeen kälättävä, tai vaikka kovaääninen lapsi, niin se on sitten lukemisen loppu. :D

      Kiitos tsempeistä! Onneksi kirjat ei katoa minnekään, ja kirjaston kirjatkin saa aina lainattua uusiksi, kunhan vaan jaksaa odottaa. :)

      Poista
  3. Kivalta näyttää kuvien perusteella uudessa kodissa. :) Sinällään paikalla ei ehkä ole vaikutusta lukemiseen itselläni, mutta selkeästi mieluiten luen kotona. Samaistun Lauran kommenttiin siitä, että merkittävät muutokset elämässä tekevät levottomaksi ja silloin lukeminenkin vaikeutuu. Esimerkiksi nyt meillä, kissan menetys on vaikuttanut todella latistavasti lukuintoon, mutta välillä näin käy myös positiivisten muutosten kohdalla, kun käyn jotenkin "kierroksilla" niiden takia.
    Hurrrjasti tsemppiä, kyllä me se lukuilo vielä löydetään! /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! :) Otan osaa kissan menetyksestä, lemmikin menetys on aina yhtä kauheaa.. :( Ja niinhän se menee, olen itsekin huomannut, että kun on tosi täpinöissään jostain, vaikka olisi hyväkin juttu, niin ei puhettakaan, että lukeminen onnistuisi. Onneksi lukeminen on sellainen harrastus, ettei se sinänsä kärsi, vaikka olisikin välillä kuivempia kausia. (Harmi tosin blogin kannalta elää tällaista hiljaiseloa :D)

      Poista