tiistai 30. toukokuuta 2017

NY Times By the Book Tag

Bongasin (ajat sitten) tämän NY Times By the Book Tag -listan Oksan hyllyltä -kirjablogista. En tainnut itse olla vielä mukana kirjablogimaailmassa, kun tämä haaste kiersi, joten ajattelin, että voisi olla hauskaa nyt näin jälkijunassa vastailla kysymyksiin. 

1. What book is on your nightstand now? 

Tällä hetkellä on kesken Kjell Westön Kangastus 38 sekä Luca D'Andrean Rotko. Tosi mielenkiintoisia molemmat, joskin lukutahtini on tällä hetkellä väsymyksen takia todella hidas.


2. What was the last truly great book that you read? 

Nyt en ole harmillisen pitkään aikaan saanut mitään luettua loppuun asti. Suurin osa tänä vuonna lukemistani kirjoista on ollut hyviä, mutta viimeisin oikein erityisen hyvä oli Joyce Carol Oatesin Blondi. Oli nimittäin sen verran hyvä, että piti ostaa ihan omaksikin (sen jälkeen olenkin sitten ollut muutaman kuukauden ihan vahingossa ostolakossa). :)

3. If you could meet any writer – dead or alive – who would it be? And what would you want to know? 

Haluaisin tavata (edesmenneen) Pat Conroyn. En oikein edes tiedä, mitä häneltä kysyisin, mutta koska olen todella kiinnostunut Etelä-Carolinasta ja rakastan hänen elävää kirjoitustyyliään, niin olisi mielenkiintoista tavata hänet.


4. What books might we be surprised to find on your shelves?

Eipä siellä taida olla mitään kovin yllättävää. Ehkäpä yksi ennen 2. maailmansotaa kirjoitettu poikien seikkailukirja, joka ei ehkä ole sitä kaikkein tyypillisintä lukemista itselleni. :D Minulta löytyy  myös joitakin samoja kirjoja useampi kuin yksi kappale, ja sitä on joskus joku ihmetellyt. 

5. How do you organise your personal library?

Kirjat on järjestetty omalla sekalaisella tavallaan oikeastaan genren mukaan, tosin hyvin epätäydellisesti, sillä huomioin järjestyksessäni myös sen, että vierekkäisten kirjojen täytyy näyttää värinsä ja kokonsa puolesta hyvältä vierekkäin. :D Suurin osa kirjoistani on isossa ruskeassa kirjahyllyssä. Ylimmällä hyllyllä on lukuromaaneja, klassikoita sekä "rakkauskirjoja" (Nicholas Sparksit, Jane Austenit ja niin edelleen). Toiseksi ylimmällä  hyllyllä on Kingit, Tolkienit, Muumit ja muitakin eri sarjojen pätkiä. Kolmannella hyllyllä on Christiet, Sherlock Holmesit ja muita dekkareita sekä sekalaisia romaaneja, jotka jatkuvat alimmalle hyllylle, jossa on sitten Potterit vielä omassa rykelmässään. Lisäksi TV-tason kaapissa on joitakin isokokoisia kirjoja. Ja kaikki ruokakirjat keittiössä.

6. What book have you always meant to read and haven’t got round to yet? Anything you feel embarrassed never to have read?

En nolostele, mutta Sinuhe egyptiläinen on notkunut lukulistallani (ja omassa hyllyssänikin odottamassa) ainakin jo pari vuotta, samoin Stephen Kingin Kuvun alla on odotellut vuoroaan jo kauan. Jostain syystä ne kirjat, jotka haluaisin lukea, mutta en vain saa aikaiseksi aloittaa, ovat aina kunnon järkäleitä, jonka takia ehkä arastelen niihin tarttumista.


7. Disappointing, over-rated, just not good: what book did you feel you were supposed to like but didn’t? Do you remember the last book you put down without finishing?

Viimeaikojen huonoin lukukokemus oli John Irvingin Garpin maailma, jonka aiheuttamasta karvaasta pettymyksestä ja hämmennyksestä kirjoittelinkin täällä. Viimeksi kesken jäänyttä en taas nyt muista, olen lukenut niin katkonaisesti ja pieniä pätkiä viime aikoina kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä, etten ole ottanut siitä ollenkaan stressiä itselleni. :)


8. What kinds of stories are you drawn to? Any you stay clear of?

Eniten pidän kaikenlaisista romaaneista, dekkareista, fantasiasta, elämäkerroista ja kauhusta. Vaikea määritellä tarkemmin, kun makuni koskee ennemminkin yksittäisiä kirjoja, kuin kokonaisia genrejä. Esimerkiksi ihan lukuromaaneiden suhteen tiedän aika hyvin takakannen perusteella, onko kirja minulle hyvä vai ei (en sitten tiedä, mitä helmiä rajaan itseltäni pois tällä logiikalla), mutta jos ei nappaa lyhyen kuvauksen tai blogipostauksen perusteella, niin en kiinnostu. Kirjat, joita välttelen, ovat sellaiset todella taiteellisen/filosofisen/tylsän kuuloiset kirjat ja jotkin vanhat klassikot, esimerkiksi joku Danten Jumalainen näytelmä tai Seitsemän veljestä olisivat sellaisia kirjoja, joihin en ikinä jaksaisi tarttua. 

9. If you could require the president to read one book, what would it be?

Vaikkapa jokin Muumikirja! Ihanan leppoisia, hyvätunnelmaisia kirjoja, joissa on hauskuutta, mutta silti syvempääkin filosofiaa taustalla. 

10. What do you plan to read next?

Fiilikset muuttuu niin nopeasti, että en kauheasti suunnittele etukäteen lukemisiani, tiedän yleensä vasta kirjan lopetettuani, mitä luen seuraavaksi! Tällä hetkellä kuitenkin kiinnostaisi oman hyllyn kirjoista eniten Humiseva harju tai Sarah Watersin Vieras kartanossa. Kirjastossa olen jonossa tällä hetkellä ainoastaan Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä -kirjaan.


Sellaista! Ja jos joku ei ole vielä vastannut tähän haasteeseen, niin tehkäähän se ihmeessä! :)



Blogin suhteen olen vietellyt viimeaikoina todella hiljaista eloa, mutta täällä olen silti edelleen, ja käyn säännöllisesti kurkkimassa muiden blogeissa. Lukeminen on kyllä siitä ihana harrastus, että sitä voi harrastaa juuri sellaisella tahdilla, joka tuntuu itsestä hyvälle. Kirjat odottavat kyllä, vaikka elämä olisi välillä vähän väsyneempää... :)

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Stephen King: Cujo

Cujo, 1981 (Book Studio 1992), 374 s.

Cujo on jättimäisen kokoinen Bernhardinkoira, joka näyttää kokonsa puolesta hurjalta, mutta on maailman kiltein ja ystävällisin koira. Cujo kuuluu 10-vuotiaalle Brett-pojalle, joka asuu äitinsä ja alkoholisoituneen isänsä kanssa syrjässä maaseudulla. Isä pitää pihan vanhassa ladossa autokorjaamoa, ja Cujo saa liikuskella pihapiirissä täysin vapaasti. 

On kaikkien aikojen kuumin kesä. Eräänä päivänä Cujo jahtaa leikkisästi jänistä niityllä, ja juuttuu piilossa olleeseen ikivanhaan maanalaiseen kalkkikiviluolaan. Luolassa oleskeleva lepakkolauma pyrähtää lentoon, ja yksi niistä pääsee raapaisemaan Cujoa. Seuraukset ovat kammottavat, eikä Cujo enää koskaan palaa entiselleen.

Samaan aikaan toisella puolen pientä maalaiskaupunkia Donna ja Vic Trentonin avioliitto rakoilee. Vic joutuu lähtemään kahden viikon työmatkalle, joten Donna jää yksin kotiin pariskunnan 4-vuotiaan pojan kanssa.

Olen kauhukirjallisuuden ystävä ja pitkäaikainen Stephen Kingin fani. Kirjoja on luettuna pitkälle toistakymmentä, ja onneksi vielä enemmän lukemattomia, nimittäin Cujokaan ei onnistunut pettämään, vaan oli juuri sopivaa luettavaa tähän hieman ahdistuneeseen kevääseen. Kingillä on mielestäni hieno taito osata todella pohjustaa hahmojaan (joskus vähän liikaakin), joten heihin kiintyy kirjan aikana, heidän kohtalonsa oikeasti kiinnostaa. Juuri tästä syystä Cujo oli mielestäni hyvä, halusin todella tietää, mitä päähenkilöille tapahtuu, ja toivoin heille parasta. Toisaalta kirja oli myös hyvin ahdistava ja todentuntuinen.  Hahmoista Cujo itse on tietenkin yksi muiden joukossa, ja kirjassa onkin taitavasti kuvattu muutos kiltistä ja uskollisesta ihmisen parhaasta ystävästä raivohulluksi hirviöksi. 

Ei tämä nyt ihan lemppari-Kingieni tasolle yltänyt, mutta tähän hetkeen Cujo oli hyvin koukuttava ja nopealukuinen. Ei nyt tietenkään mitään varsinaista hyvän mielen kirjallisuutta, kuten ei varmaan kukaan kauhukirjalta oletakaan. 

♛ ♛ ♛½

Löytyykö sieltä muita Stephen King -faneja? 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kevätkuulumisia

Heipä hei taas pitkästä aikaa blogin puolelle!
Kirjakuulumisiä ei ole nyt vähään aikaan ollut, kun en ole juuri saanut luettua, mutta halusin kuitenkin tulla pistäytymään täällä. Pieni kevätväsymys on ottanut vallan. Yleensä olen keväisin pirteä ja energinen, mutta nyt jo viidettä viikkoa jatkuva harjoittelu ja samaan aikaan takkuilevasti etenevä opinnäytetyö ovat hieman lannistaneet. Maaliskuussa sain yhden kirjan luettua, eikä oikein mikään kirja niin omassa hyllyssä kuin kirjastossakaan innostanut edes ajatuksen tasolla, niin väsynyt olen ollut.
Tähän kevääseen varsin osuvaa luettavaa. :D Mummun kirjahyllystä löytynyt vanha kirja 50-luvulta!

Mutta paistaa se aurinko risukasaankin. :) Nyt huomaan pikkuhiljaa, että lukuinto alkaa palautua. Kaiketi siksi, kun opinnäytetyötä varten pitäisi lukea kaikenlaisia tiedeartikkeleita, on alkaneet ihan oikeat kirjat taas kiinnostaa! Tällä hetkellä luenkin kahta kirjaa omasta hyllystä, Stephen Kingin Cujoa sekä Kjell Westön Kangastus 38:aa. Kova into olisi taas päästä kirjoittelemaan kirjajuttuja, toivotaan, että ehdin nuo kirjat tässä piakkoin lukea loppuun asti! Ja kunhan harjoittelu loppuu, toivon voivani palata taas normaaliin rytmiin tämän rakkaan harrastuksen kanssa. Meillä on uudessa asunnossa ihanan iso parveke, johon paistaa aamuaurinko, olen jo suunnitellut viettäväni kesäpäiviä siellä kirjan ja kahvikupposen kanssa. :)



Mukavaa pääsiäistä! :)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

John Irving: Garpin maailma


The World According to Garp, 1978 (Tammi 1987), 560 s.

Garpin maailma
kertoo T.S. Garpista, pojasta, joka saa alkunsa hieman kyseenalaisella tavalla. Garp viettää lapsuutensa Steeringin eliittikoulussa sairaanhoitajaäitinsä Jenny Fieldsin kasvattamana. Pikkuhiljaa pienestä Garpista kasvaa nuori mies, joka viihtyy painisaleissa, juoksulenkeillä ja naisten kanssa heilastellessa. Tie vie Steeringistä Wieniin, ja sieltä kohti avioliittoa, perhe-elämää ja kirjailijan uraa.

Kirjassa ei ole tarkkaan saneltua juonta, vaan ennen kaikkea Garpin maailmassa seurataan Garpin ja tämän perheen ja läheisten arkista elämää: avio-ongelmia, pettämisiä, pettymyksiä ja onnistumisia uralla sekä vanhempien huolestumista lapsistaan. Keskeisessä osassa on myös Garpin äiti Jenny, josta tulee myös kirjailija, ja sen myötä kulttihahmo - feministijohtaja, joka kerää ympärilleen mitä eriskummallisimpia ihmisiä. 

Olin odottanut Garpin maailman lukemista kauan, ja se onkin ensimmäinen lukemani omasta Hyllynlämmittäjät-pinostani. Ja myös ensimmäinen (ja kukaties viimeinen) lukemani kirja John Irvingiltä. Nimittäin tiedättekö sen tunteen, kun alatte lukea kirjaa, jota kaikki muut tuntuvat rakastavan. Ihan oikeasti, tuntuu, että Garpin maailmaa on hyvin moni tietämäni henkilö hehkuttanut ja jopa julistanut lempparikseen. Joten halusin todella pitää siitä. Mutta ei niin ei. Tuntuu, että minussa itsessäni on nyt jokin vika, kun teilaan kirjan, joka on niin suosittu ja pidetty, mutta minä en vain innostunut Garpin maailmasta yhtään. :( Ja sen huomasikin sitten siinä, että tämän lukemiseen meni lähes kaksi kuukautta.

Syy siihen, että en pitänyt, oli se, että kirja oli mielestäni yksinkertaisesti todella tylsä. Sen huumori tai filosofia tai ihana tunnelma tai mikä sitten onkaan mikä tässä kaikkia viehättää, ei vain kertakaikkiaan näyttäytynyt minulle lainkaan. Myös juonellisesti kirja oli mielestäni puuduttava, vaikka usein pidän kirjoista ja elokuvista, joissa seurataan päähenkilön elämää ilman sen tarkempaa juonta. Mietin alusta puoliväliin saakka, että kyllä tämä kohta tästä kunnolla alkaa. Puolivälin jälkeen tajusin, että ehkä ei enää kannata odottaa, että se siitä muuttuisi, vaan lukea se nyt urheasti loppuun. 

Onko teillä kirjoja, joista kaikki muut tuntuvat pitävät, paitsi te itse? Ja en nyt siis tarkoita sellaisia suoraan kahtia jakavia kirjoja, vaan oikeasti sellaisia, joiden pitämättömyyden kanssa tunnette olevanne täysin yksin? 

Tai onko siellä ketään muuta, joka ei innostunut Garpin maailmasta?

♛ ♛