Joyce Carol Oates: Blondi

Blonde, 2000 (Otava 2001), 943 s.

Luin vuosi sitten joulun aikoihin Joyce Carol Oatesin kirjan Sisareni, rakkaani. Pidin siitä todella paljon, ja siitä lähtien kirjailijan muutkin teokset, ykkösenä Blondi, kiinnostivat kovasti. Oatesin omaperäinen kirjoitustyyli yhdistettynä Marilyn Monroen tarinaan kuulosti sellaiselta yhdistelmältä, että se olisi pakko päästä lukemaan. Nyt se on sitten luettu. Blondi. Järkäle, jonka lukemista odotin kauan, ja johon oli lopulta hyvin vaikea tarttua. Jonka lukeminen oli aluksi takkuavaa, sitten koukuttavaa ja lopuksi niitä molempia yhtä aikaa. Paras sana, jolla voisin kuvailla tätä koko lukukokemusta, olisikin varmasti ristiriitainen.

"Norma Jeane Baker on kiharapäinen, isätön tyttö, joka jumaloi äitiään Gladysia. Mutta Gladys laittaa "lääkevettä" Norma Jeanen juomaan, kylvettää tulikuumassa vedessä, ajaa autolla pensaspalojen keskelle. Gladys viedään mielisairaalaan, Norma Jeane orpokotiin."Vielä minä saan teidät rakastamaan itseäni", Norma Jeane sanoo."

Blondi on fiktiivinen elämäkerta Norma Jeane Bakerista, joka tunnetaan tänäkin päivänä paremmin nimellä Marilyn Monroe. Norma Jeane kasvaa ujosta lapsesta häikäisevän kauniiksi nuoreksi naiseksi Los Angelesin piirikunnan holhokkina, ja solmii ensimmäisen avioliittonsa jo 16-vuotiaana. Ruskeahiuksisen Norma Jeanen matka legendaariseksi Vaaleaksi näyttelijättäreksi ei kuitenkaan ole helppo. Viettelevän ja seksikkään blondin sisällä asustaa älykäs, mutta eksynyt ja yksinäinen tyttö, joka kaipaa vain rakkautta, mutta rakkauden sijaan tuleekin hyväksikäytetyksi Studion ja lukuisten eri miesten taholta.

"Studion elokuvatuottajilla on hyeenan hymy, mutta he antavat Norma Jeanelle roolin. Itsetunnoltaan hauraasta luonnonlahjakkuudesta kasvaa elokuvataivaan kiintotähti, jumaloitu legenda, joka tunnetaan toisella nimellä."

Tarina kulkee niin sivullisten, aviomiesten, sijaisäidin, rakastajien ja työtovereiden kuin Norma Jeanen itsensä (myös tämän lukuisten eri roolien - joista Marilyn, ainakin aluksi, on yksi muiden joukossa) kautta. Välillä kerronta on kuin hengästynyttä tajunnanvirtaa, välillä päästään lukemaan katkelmia päiväkirjoista, sekä useita Norma Jeanen kirjoittamia runoja. Lukijalle paljastetaan niin intiimejä ja herkkiä asioita, että luulisi jo tuntevan päähenkilön, mutta Norma Jeane, Marilyn, on arvoitus, jota ei voi pohjimmiltaan tuntea. Mitä pidemmälle kohti karua loppua tarina etenee, sitä sekavammaksi Norma Jeanen äänikin muuttuu.

Täydellisen tiimalasivartalon ja peroksidilla vaalennetun hiuspehkon alla Norma Jeane, Marilyn, on hyvin epävarma itsestään. Lukiessa mielessäni vuorottelivat niin ihailu kuin inho ja paha olokin. Halveksuin hyväksikäyttäjiä; sitä, että Marilynista tehtiin tuote, jonka avulla Studio ja lukuisat eri miehet kartuttivat omaisuuttaan, josta Norma Jeanelle itselleen jäi vain rippeet. Välillä taas tunsin sääliä Norma Jeanen hysteerisyyden ja heikkomielisyyden vuoksi.

Blondi oli minulle lukukokemuksena todella hieno, mutta hyvin ristiriitainen. Aloittelin kirjaa jo heti joulun jälkeen, mutta se ei niin vain imaissutkaan minua mukaansa. Blondi on hyvin paksu, lähes 1000-sivuinen eepos, ja minä todella hidas lukemaan. Ehkä hölmöä, mutta minusta tuntui, että kirja oli niin pitkä, että se jollain tavalla meinasi uuvuttaa minut jo ennen kuin olin edes päässyt siihen kunnolla sisään. Yritinkin suhtautua siihen niin, että lukemisen kanssa ei olisi mikään kiire. Luin ensimmäistä sataa sivua monta päivää, ja siinä ohessa pari muutakin lyhyempää kirjaa alusta loppuun.

Päästessäni lapsuusvaiheesta eteenpäin jäin kuitenkin kirjan pauloihin niin, että sitä oli luettava joka päivä, monta kertaa päivässä. Tunnelmaa, joka teki kirjasta todella kiinnostavan ja koukuttavan, mutta samalla sai oman olon tuntumaan varsin kurjalta, löytyi tästäkin kirjasta jo hyvinkin alusta lähtien. Ajasta toiseen siirtymiset, Norma Jeanen sekavat ajatukset, unen ja todellisuuden välillä liikkuminen ja jatkuva kertojan muuttuminen tekivät lukukokemuksesta raskaan. Silti tämä kaikki oli kirjotettu niin taitavasti, että vaikka halusin usein pitää lukemisesta pientä taukoa, teki mieli palata kirjan sivuille jo kymmenen minuutin kuluttua. Valvoin kirjan kanssa useana iltana pikkutunneille saakka, ja päivisin koulussa istuessa mielikuvitukseni harhaili kotona odottavan kirjan sivuille.

Kiinnostun usein tarinoista (sekä fiktiivisistä, että elämäkerrallisista), joissa mikään ei ole lopulta sitä, miltä näyttää. Marilyn Monroen ihailtu, legendaarinen kauneus vanhan Hollywoodin loistossa ei takaa onnellista elämää, vaan kuten kaikki varmasti tietävät, tarina on lopulta karu, traaginen ja surullinenkin. Kirja menee niin syvälle Marilynin elämään, ajatuksiin, ongelmiin ja jopa seksuaalisuuteen, että sen lukeminen tuntuu jo lähes tunkeilevalta - vaikka kyseessä on fiktiivinen teos! Marilyn Monroen elämää leimasivat lukuisat skandaalit; eroon päättyneet avioliitot, rakkaussuhteet, maine hankalana työtoverina, terveysongelmat, lääkkeiden väärinkäyttö, itsemurhayritykset, abortit ja lapsettomuus, joita tarkastellaan valikoidusti kirjassa. Vaikka kirja onkin puhtaasti fiktiivinen, on sen tapahtumat hyvin helppo uskoa. Vaikka suuri osa tapahtumista voi hyvin ollakin totta, oli pakko oikein muistuttaa itselleni, että tämä kirja on vain Joyce Carol Oatesin kehittämä versio tapahtumista ja henkilöstä Marilyn Monroen takana.

Lukiessa minusta tuntui, kuin minulla olisi koko ajan ollut jokin pieni kiire saada kirja loppuun luetuksi. Nyt kun se on loppu, on tyhjä olo. Jään pohtimaan kirjaa varmasti pitkäksi aikaa. Nyt oli pakko saada heti jotain kirjoitettua, ennen kuin tuoreimmat tuntemukset häipyvät mielestäni. Oates on kyllä kahden luetun perusteella hieno kirjailija, ja haluan ehdottomasti lukea häneltä muutakin, kunhan aikaa hieman kuluu.

Onko siellä muita Blondin lukeneita?

♛ ♛ ♛ ♛