Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

(Drakarna över Helsingfors, 1996, 527s)

Luettu: 5.11. - 12.11.2016

Leijat Helsingin yllä on ensimmäinen lukemani kirja Kjell Westöltä. Tiestin kyllä suunnilleen mitä kaikkea Westö on kirjoittanut, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi itse tutustua hänen tuotantoonsa sen lähemmin. Olen jostain syystä ylipäätään todella huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, ja tänä keväänä sitten päätin, että haluaisin tehdä asiaan muutoksen. Leijat Helsingin yllä tulikin sitten vastaan kovakantisena ja hyvän hintaisena kierrellessäni Helsingin antikvariaatteja, joten se lähti omaan hyllyyni sen enempiä miettimättä.

Leijat Helsingin yllä kertoo suomenruotsalaisesta Riku Bexarista ja hänen perheestään ja lähipiiristään, osittain jopa kolmessa eri sukupolvessa. Varsinaista juonta kirjassa ei ole, vaan se on lähinnä kuvaus henkilöidensä elämästä Helsingissä, 1970-luvulta 1990-luvulle. Ja itseeni se ainakin upposi. Olin tämän kirjan kohdalla (omien ennakkoluulojeni vuoksi) varautunut hitaaseen alkuun  ja pitkään luku-urakkaan, joka kuitenkin lopulta palkittaisiin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan jäin totaalisesti koukkuun jo ensimmäisten sivujen kohdalla. Kirjan alkupuolisko oli muutenkin omasta mielestäni paras osa kirjaa, loppua kohden oloni muuttui jotenkin hieman ankeaksi, mutta siinä vaiheessa hahmoihin oli ehtinyt jo kiintyä niin syvästi, että jokainen uusi käänne todella kiinnosti.

Kirjassa vuorottelevat kertojina Riku, Rikun sisko Marina sekä ulkopuolinen kertoja. Itse pidin tästä ratkaisusta. Rikua ja Marinaa pääsi lähelle heidän ollessaan kertojina, mutta ulkopuolisen kertojan kautta pääsi enemmän osaksi muidenkin kirjan henkilöiden ajatuksia. Ajan vaiheita, paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia on kuvailtu kirjassa niin todentuntuisesti, että välillä tuntui, kuin lukisin tositarinaa, Riku Bexarin ja kumppaneiden oikeaa elämäkertaa fiktiivisen romaanin sijaan. Tarinasta paistaa läpi kirjailijan mahtava tietämys Helsingin historiasta ja eri paikoista. Helsingin tunteminen saakin kirjan tuntumaan entistä mielenkiintoisemmalta. Olen itse asunut Helsingissä nyt reilut kolme vuotta, ja kadunnimet vilisivätkin kirjan sivuilla osittain tuttuina, osittain tuntemattomina. Itselläni alkoi aina tätä lukiessa tehdä mieli lähteä kävelylle Munkkiniemen/Munkkivuoren seuduille tutustumaan paikkoihin paremmin. Luultavasti Helsinkiä lainkaan tuntematta olisin menettänyt tarinasta siivun. Suosittelen kuitenkin kaikille, asuinpaikasta riippumatta! (vai olenko ainoa, joka ei ollut  tätä vielä lukenut?)

Omassa hyllyssäni odottelee Westöltä myös Missä kuljimme kerran, johon aion ehdottomasti syventyä heti, kun tulee oikea hetki siihen!

Oma arvosanani: ♛ ♛ ♛ ♛