J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi - Osat yksi ja kaksi

(Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two, 2016, 444 s.)

Luettu 24.11. - 28.11.2016

No niin. Nyt on sitten tämäkin luettu. Kuten hyvin monille, myös minulle alkuperäiset Harry Potterit ovat olleet yksiä elämäni tärkeimmistä ja rakkaimmista kirjoista, jo vuodesta 2001 jolloin niiden maailmaan ensimmäisen kerran sukelsin. Kasvoin kirjojen mukana, uusimmat osat piti varata kirjakaupasta jo viikkoja ennen niiden ilmestymistä (etten vaan vahingossakaan jäisi ilman) ja kavereiden kanssa sitten kilpailtiin siitä, kuka luki uutuuden nopeiten. Minulta löytyy tälläkin hetkellä yöpöydältä Hermionen taikasauva, joka on muuten kärkeen syttyvän valonsa ansiosta todella kätevä yöllä vessaan mennessä. :D

Olisin ollut ehkä jopa hieman onnellisempi, jos Kuoleman varjelukset olisi jätetty ilman sitä "yhdeksäntoista vuotta myöhemmin" -epilogia. Tiedän, että moni on tästäkin kanssani samaa mieltä. Olisin halunnut jättää rakkaiden hahmojen kohtalot avoimeksi, ja itse pohtia, mihin tulevaisuus heidät vie. Samasta syystä olin todella ennakkoluuloinen tämän kirjan suhteen, olin jopa vähän alustavasti päättänyt, etten siitä kyllä aio tykätä. Hyvin pitkään mietinkin, kannattaako minun ylipäätään sitä lukea, mutta itseni tuntien tiesin, että ennen pitkää sortuisin kuitenkin uteliaisuuteen, joten sama vain lukea kirja heti "alta pois". Ja tällä kertaa kävikin sitten hyvä tuuri kirjastovarausten kanssa, ja sain tämän melkein heti itselleni lainaan.

Harry Potter ja kirottu lapsi on tosiaan näytelmä, ja se tekeekin siitä hyvin erilaisen lukukokemuksen verrattuna aiempiin Harry Potter -kirjoihin. Minulle Harry Pottereissa on aina ollut tärkeää se velhomaailmassa vallitseva lämmin ja ihana tunnelma, johon on päässyt sisään kirjoja lukemalla. Koska Harry Potter ja kirottu lapsi on näytelmä, luodaan tunnelma tietenkin näyttämöllä, näyttelijöiden, lavasteiden, musiikin ja tehosteiden avulla, jolloin kirjaversion tehtäväksi jää kertoa juoni ja vuorosanat. En ole juuri muita näytelmiä lukenut, ja alkuun hieman häkellyin, kun tarina vuorosanoineen eteni niin nopeasti, etten itse meinannut pysyä mukana. Lukiessa minun piti ihan oikeasti kiinnittää huomiota siihen, kenen repliikkiä milloinkin luin. Totuin tyyliin kuitenkin hyvin nopeasti.  Näytelmä oli todella nopealukuinen. Itse luin tätä useamman päivän kiireiden (ja uusien Gilmore girls -jaksojen..) takia, mutta tämä on kirja, jonka lukisi halutessaan helposti yhdessä päivässä.

Koska kirja eroaa koko kertomistyyliltään niin radikaalisti aiemmista osista, ei sitä juurikaan tule vertailtua niihin. Ja se tekeekin mielestäni kirotusta lapsesta hyvän. Kun onnistuin lukemaan näytelmää sillä mielellä, että se on erillinen osa tarinaa, pystyin jopa nauttimaan siitä. Pidin uusista hahmoista, enkä edes kertaakaan ärsyyntynyt siitä, millaisessa valossa vanhat hahmot oli esitetty. Juoni oli mielestäni hyvä ja koukuttava, mutta ei se silti yltänyt lähellekään aiempia Harry Potter -kirjoja. Mutta se ei haittaa. Harry Potter ja kirottu lapsi on tarina, jota oli mukava lukea, ja jonka saatan joskus lukea uudelleenkin. Olisi kyllä mahtavaa nähdä tämä näytelmänä.

Oma arvosanani: ♛ ♛ ♛