Agatha Christie: Hiirenloukku (+ hyvän joulun toivotus!)

(Three Blind Mice and Other Stories, 1948, 224 s.)

Luettu 21.-22.12.2016

Olen ollut Christie-fani teini-ikäisestä asti. Kesäisin luin mökillä sukulaisten vanhoja puhkikuluneita pokkareita ja rakkauteni syttyi. Esimerkiksi Eikä yksikään pelastunut on vieläkin yksi lempidekkareistani. Minulla oli kuitenkin Agatha Christien kanssa tässä välissä useamman vuoden tauko. Viime kesänä sitten päätin palata Poirottien pariin, ja jopa vähän huolestuin, kun luin pari, enkä niistä niin paljoa pitänytkään. Oliko mahdollista, että olisin "kasvanut yli" Agatha Christien kirjoista? 

Suunnittelin jo hyvissä ajoin, että kokeilen vielä joulun aikaan, hieman talvisemmalla kirjalla palata Christien pariin. Hiirenloukku löytyikin omasta hyllystäni, ja oli odottanut luetuksi tulemista jo pitkään. Ja olen onnellinen, että päätin tarttua siihen, nimittäin rakkauteni syttyi uudestaan! Turhaan olin huolissani, ettenkö muka enää pitäisi Christien kirjoista. Ja onhan hän kirjoittanut niin monta kirjaa, ettei niistä kaikki voi varmastikaan olla kaikkien mielestä yhtä hyviä. 

Mutta Hiirenloukku oli siis ihana! Ja sopii erinomaisesti juuri talveen ja joulun aikaan. Kirja sisältää kahdeksan lyhyehköä novellia/rikoskertomusta. Kirjan päätarina, Kolme sokeaa hiirtä on tosin hieman pidempi kuin muut, noin 90 sivua. Ja se nousikin ehdottomaksi lempparikseni tästä kokoelmasta. Lyhyesti kerrottuna Kolme sokeaa hiirtä kertoo siitä, kun nuoripari Molly ja Giles Davis ovat perineet suuren kartanon, johon he päättävät avata täysihoitolan. Heillä ei ole aiempaa kokemusta vastaavanlaisen yrityksen pyörittämisestä, ja niinpä he suurella jännityksellä ottavat vastaan ensimmäiset vieraansa. Taloon asettuu neljä vierasta, ja alkuun kaikki menee hyvin. Ulkona kuitenkin myrskyää, ja lunta tupruttaa niin paljon, että pian syrjäinen täysihoitola on täysin eristyksissä, lumen saartamana. Tiet ovat tukossa, eikä puhelinkaan toimi. Ja koska kyseessä on Agatha Christien kirjoittama tarina, liittyy siihen tietenkin lopulta myös jotain jännittävää...

Kolmea sokeaa hiirtä oli ihanan romanttista lukea kynttilän valossa, siemaillen englantilaista teetä, kun ulkona oli jo pimeää, ja kuvittelin suljettujen verhojeni takaa olevani itsekin lumen saartamassa talossa (näyttää jäävän kaukaiseksi haaveeksi tällä hetkellä, ainakin Helsingissä...). Ja olivat kokoelman muutkin tarinat mainioita. Tarinoissa seikkailevat niin Hercule Poirot, Neiti Marple kuin myös Harley Quin, Kolme sokeaa hiirtä ei tosin "edusta" mitään näistä. Tarinat olivat hyvin nopealukuisia ja kepeitä, mutta silti jännittäviä, sekä sopivasti erilaisia keskenään, mutta muodostivat silti hyvän kokonaisuuden. En ole aikaisemmin muistaakseni juurikaan lukenut Christien lyhyempiä tarinoita, vaikka romaaneja olenkin useita. Niihin voisi tutustua enemmänkin. Tämä on mielestäni hyvä kokoelma aloittaa myös sellaiselle, joka ei ole ikinä lukenut mitään Christieltä! Sain myös mieheni, joka ei juurikaan lue kaunokirjallisuutta, innostumaan tämän lukemisesta. :D

♛♛♛♛

Löytyykö sieltä muita Hiirenloukun lukeneita? Minua kiinnostaa myös, mikä on kaikkien aikojen lempi-Christienne? :)

Toivotan tässä samalla oikein hyvää ja rauhallista joulua, ihania herkkuja ja hyviä joulun lukemisia kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan! :)
Täällä on jo kinkku paistettu ja kuusi koristeltu, tänään olisi vuorossa vielä perunalaatikon imellys, saa nähdä, miten siitä selviän ensimmäistä kertaa.