Lost in Suomi on yhdysvaltalaisen Tim Walkerin kertomus siitä, kuinka hän tapasi suomalaisen vaimonsa, tutustui suomalaiseen kulttuuriin ja muutti lopulta itsekin Suomeen ja sopeutui täällä elämään. Teos sisältää hauskoja huomioita suomalaisista, kertomuksia alkaen ensimmäisistä Suomen matkoista aina suomalaisen tyttöystävän kanssa etäsuhteessa seurusteluun ja lopulta siihen, kuinka he asuivat perheenä ensin Yhdysvalloissa, sitten Helsingissä ja lopulta Kuopiossa. Walker on toiminut opettajana niin Yhdysvalloissa kuin Helsingissäkin, ja teos sisälsikin runsaasti kertomuksia myös sopeutumisesta suomalaiseen työyhteisöön koulumaailmassa.
 |
| Lost in Finland. When I married into a Finnish Family and Other Stories. 2016, 207 s. 4h 12 min äänikirjana |
Mielestäni Lost in Suomi oli todella hauska ja viihdyttävä kirja! Pidin siitä, että kirjailija ei vain tee toteamuksia siitä, millaisia suomalaiset ovat, vaan oikeastaan kaikki mitä hän sanoi, oli perusteltu omakohtaisilla havainnoilla ja kokemuksilla, jotka yleensä rajoittuivat hänen lähipiiriinsä, mutta jotka silti voin itsekin suomalaisena allekirjoittaa. Osa Walkerin esittämistä havainnoista on suomalaiselle lukijalle tietysti itsestäänselvyyksiä (esim. kesämökkikulttuuri ja jääkiekkohulluus), mutta osa sellaisia, joita en itse olisi ikinä osannut edes ajatella. Nauroin erityisesti kohdassa, jossa hän kertoo, miten suomalaiset usein puhuessaan (varsinkin kiukkuisena) pitävät erilaisia hmmph -ääniä, sillä tunnistin itseni siitä täysin. Myös suomalaisten kesäinen jäätelönsyöntihulluus oli hyvä esimerkki asiasta, jota en olisi itse osannut ajatella mitenkään erityisen suomalaisena.
Lost in Suomi alkoi kiinnostaa ennen joulua, kun luin siitä muista kirjablogeista. Edessä oli puuduttavan tylsät tunnit joulun jälkeisessä Onnibussissa Jyväskylästä Helsinkiin, ja huomasinkin ilokseni tämän löytyvän Book Beatin valikoimasta. Tablettia en omista ja älypuhelimen ruudulta en jaksa kauaa tihrustaa, ellei kyseessä ole oikein poikkeuksellisen kiinnostava kirja (kokeiltu on), mutta ajattelin, että tämän tyylinen lyhyt ja hauska kirja, jossa ei tarvitse juurikaan keskittyä juoneen, toimisi hyvin äänikirjana. Ja niin tästä tulikin sitten ensimmäinen aikuisiällä kokonaan kuuntelemani äänikirja! Matka sujui leppoisasti kuunnellessa, vaikka kuulokkeistakin toimi vain toinen korva. Hieman piti tosin nopeuttaa kertojan puhetta, olen itse tooodella hidas lukija, mutta näköjään muiden lukemista kuunnellessani helposti turhaudun siihen hitauteen.
♛♛♛
Mitä mieltä olitte kirjasta? Otan mielelläni vastaan myös muita äänikirja-suosituksia. :D
Tämä oli hauska, tuli itsekin kuunneltua äänikirjana ja olen nyt joulukuun aikana ihan hurahtanut niihin(Tommi myös). Ennen joulukuun alkua viimeisin kuunneltu äänikirja oli mullakin lapsuudessa :D Sama homma tuossa, e-kirjana ei kirjat taitu niin helposti, koska puhelimen näyttö on siihen liian pieni. Olen nyt tosiaan innostunut äänikirjoista ja aikuisten värityskirjoista, vaikka en koskaan aiemmin ajatellutkaan niiden värittämistä. Jotain tekemistä kuitenkin on pakko olla samalla. Matkoillahan on varmasti myös kiva kuunnella. Tommi taas on alkanut ratkomaan ristikkoja kuunnellessaan äänikirjoja :D
VastaaPoistaSama homma tuon nopeuden kanssa, olen suht hidas lukija, mutta äänikirjassa tuo 1.25 pitää vähintään olla nopeutena. Joissain olen pitänyt isompaakin lukemaa, sillä joissain lukija on tosi hidas.
Suosituksia jos mietin niin Bobin joulu on ainakin nopea kirja ja se löytyy BookBeatista. Olen nyt kuunnellut joitain öbaut 4 tuntisia kirjoja, esim Kaisa Haatasta, mutta pakko sanoa siitä, että en olisi saanut niitä varmaan itse luettua. Kuunneltuna ne meni paremmin...Aloitin juuri Pekka Hiltusen Onnin, mutta se on jo yli kymmentuntinen. Sieltä pystyy muuten selaamaan pelkkiä äänikirjoja, niin on helpompi löytää :)
Tiia
Kiitos vinkeistä, Tiia! :) Kuuntelu voisikin olla hyvä keino saada koettua ne kirjat, jotka haluaisi lukea, mutta joihin ei itse niin jaksa keskittyä. Esim siivotessa ja bussimatkoilla menisi varmaan ihan huomaamatta. :D
PoistaHyvä vinkki tuo väritys! Minultakin löytyy aikuisten värityskirja, joka on alkuinnostuksen jälkeen jäänyt unohdetuksi laatikon pohjalle. Ehkä nyt sen voisi taas kaivaa käyttöön. Toisaalta voi olla, että sitten en yhtään osaa keskittyä kuunteluun, en ole varma. Riippuu vähän kirjastakin, joskus minun on keskityttävä 100%:sti siihen, tai mieleen ei jää mitään. Tämän tyylisissä taas ei ole juonellisesti niin väliä, vaikka jokin lause välillä viuhahtaisikin hieman ohi korvien.