lauantai 17. joulukuuta 2016

Ajatuksiani huonojen kirjojen lukemisesta sekä tänä vuonna kesken jääneitä

Olen yleensä hyvä jättämään mielestäni huonot kirjat kesken. Välillä tulee ihan luovuttaja-olo, kun luen goodreadsistä sekä muiden kirjablogeista arvioita huonoista kirjoista, jotka on silti urheasti saatu luettua loppuun asti, ja sen jälkeen vasta muodostettu se oma rehellinen, analyyttinen mielipide! 

Ja sitten esimerkiksi oma goodreads avg-ratings-numeroni huitelee siellä lähempänä neljää. :D Koska yksinkertaisesti en vain saa niitä huonoja kirjoja luettua loppuun asti, jotta voisin niille minkäänlaista arvosanaa antaa. 

Pohdin, kuinka voin julistaa kirjan huonoksi, jos en sitä ensin kokonaisuudessaan lue? Eikö ole epäreilua kirjaa ja sen kirjoittajaa kohtaan tuomita teos vain yhden osan (yleensä alun) perusteella? Ja kaikkihan me tiedämme, että alusta huono kirja voi muotoutua täydeksi lemppariksi, kunhan tarina pääsee kunnolla käyntiin, ja sama tietenkin toisinkin päin. Tai kirjan voi hyvä tai huono loppu muuttaa täysin, joko pilata tai pelastaa. Ja jos kokonaisuutta ei tunne kokonaan, ei voi myöskään täysin tuomita. 

Valitettavasti kuvan kahvijuoma oli suurempi nautinto, kuin tämä kirja. :(

No, sen vuoksi en niistä kesken jääneistä juuri kenellekään huutele, tai ainakin yritän muistaa aina mainita sen, että oma mielipiteeni perustuu vain kirjan alkuun tai puoliväliin asti. Ensimmäiset sata sivua tuntuu olevan monelle mittari siitä, onko kirja lopulta lukemisen arvoinen vai ei. Minäkin yleensä kituutan sinne noin 100-sivulle asti, ennen kuin annan itselleni luvan luovuttaa. Siihen, onko kirja hyvä vai huono, vaikuttaa niin moni muukin asia kuin juoni. Esimerkiksi kirjoitustyyli, kertoja, aikamuoto, henkilöhahmot, suomennos ja niin edelleen. Omien kokemusteni mukaan nämä seikat ovat tulleet yleensä aika tutuiksi jo sadan sivun aikana, ja jos ei silloin mikään houkuttele minua kirjan pariin, ei se siitä todennäköisesti enää tule juuri paranemaankaan.

Lukeminen on minulle harrastus, jonka haluan olevan mukavaa! Tässä elämässä on jo muutenkin niin paljon kurjia velvollisuuksia, töitä ynnä muuta, että haluan edes harrastuksen säilyvän minulle 100% mielekkäänä. Jos minulla on huono kirja kesken, en yksinkertaisesti vain saa sitä luettua ilman itseni pakottamista. Ja miksi, oi miksi itseä sitten pitää pakottaa..?!? En tiedä, mutta vaikka yleensä luovutan nopeasti, olen joskus niin hölmö, että silti pakotan. 

Omaksi ostamieni kirjojen kanssa olen itselleni paljon julmempi. Ikään kuin rangaistukseksi pakotan itseni saamaan loppuun kirjan, josta olen maksanut rahaa. Kuulostaako tutulta? Kirjaston kirjat jäävät paljon helpommin kesken, ne kun eivät jää omaan hyllyyn muistuttamaan, että tätäkään et saanut luettua. Myös englanninkieliset jäävät helposti kesken, on vaan jotenkin niin helppo perustella itselleen, että kielestä se vain johtui.

Kirjan huonokuntoisuus ja irtonaiset kannet söivät lukuintoa tämän kirjan kohdalla.

No, tässä nyt kuitenkin pientä listaa niistä kirjoista, jotka jäivät kesken tänä vuonna. On niitä varmasti enemmänkin kuin kolme, mutta nyt en enää edes muista, mitä ne olivat!

Kirjoja, jotka jäivät kesken vuonna 2016:

♥ Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet
Tämä minulla jäi ihan juurikin kesken. Luin alle 300-sivuista kirjaa sivulle 112 asti, ja sitten tuumasin, että nyt riittää. En vain päässyt mukaan kirjan henkeen. Kirjan kerronta oli mielestäni sekavaa, en oikein tajunnut tarinaa tai sen pointtia, hahmot menivät sekaisin toistensa kanssa, ja ylipäätään koko kirja tuntui minusta niin yhdentekevältä, että olisin tosissani saanut pakottaa itseäni tämän kanssa.

♥ Pat Conroy: Aaltojen soitto
Luin kesällä Pat Conroyn Vuorovetten prinssin, ja se oli sellaista päätäpahkaista rakkautta ensi silmäyksellä, että olin jo ihan varma, että miehen muidenkin kirjojen on pakko olla yhtä tajunnanräjäyttävän ihania. Ja tällaiset odotuksethan voivat olla aika tuhoisia. En sanoisi, ettei tämä ollut hyvä, sillä alku kyllä vaikutti lupaavalta. Tämä kirja tuntui vain jo alkuun ihan liian pitkältä ja yksinkertaisesti vain väärältä juuri siihen hetkeen. Lukuintoani laski huomattavasti myös se, että kirjastosta saamani kappale oli todella huonossa kunnossa. Kun näin paksusta kirjasta on kannet oikeasti irti, hankaloittaa se jo konkreettisestikin kirjan lukemista aika paljon. Tekisi mieli sanoa, että kyllä minä tämän vielä joskus luen, mutta toisaalta taas olen huomannut sen, ettei kirjoihin, jotka on kerran hylännyt vain tule enää koskaan tartuttua. 

♥ B.A. Paris: Behind Closed Doors
Tämä trilleri oli kyllä sinänsä kiinnostava, että halusin tietää, miten se päättyy. Heti kun juoniasetelma oli selvinnyt, en kuitenkaan jaksanut lukea ihan kaikkea. Laskenkin tämän kesken jääneeksi, sillä päädyin harppomaan kirjaa, jätin kymmeniä sivuja välistä. Luin sieltä täältä sekä loppuratkaisun. Ja tuntuu, että tällä tyylillä en kyllä menettänyt tästä kirjasta juuri mitään. 


Sitten taas tänä vuonna lukemani kirja, joka tuntui alkuun huonolta, mutta oli lopulta ihan hyvä oli mielestäni Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Meinasin jo 100-sivulla lopettaa, mutta koska tämä oli oma ostos, pakotin kuitenkin itseni. Ja pian sadan sivun jälkeen aloinkin tästä pitää, kun tarina lähti kunnolla rullaamaan.

Kirja, joka tuntui alkuun huonolta ja oli lopuksikin huono oli mielestäni Cornelia Funken Mustesydän, sekin omasta hyllystäni. Luin kirjaa ajatuksella, että kohta varmasti rakastun, mutta lopulta ollessani viimeisillä sivuilla, sain vain todeta, että tämän kanssa ei olisi kannattanut pakottaa itseään. Kirja oli alusta loppuun mielestäni tylsä. Vaikea enää perustella että miksi, mutta jokin siitä vain puuttui.


Minkälaisia ajatuksia teillä on mielestänne huonojen kirjojen lukemisesta, sinnittelettekö loppuun asti vai luovutatteko heti? Minua aina kiinnostaa, mistä muut saavat voimaa taistella loppuun ne tylsät ja huonot kirjat.

8 kommenttia:

  1. Minä olin ennen juuri sellainen, että kaikki kirjat oli pakko lukea loppuun, oli ne sitten kuinka huonoja tahansa... Ja niissä menikin sitten ikuisuus. Nykyään en enää jaksa, kun lukujonoon on kertynyt jo niin monta kirjaa. Jos ei kirja nappaa, niin sitä vaan tarttuu sitten seuraavaan. Mutta olen huomannut, että monesti kyse on enemmänkin omasta mielialasta, ja siksi juuri sillä hetkellä kirja ei nappaa. Mutta joskus toiste se voi olla just se täydellinen kirja luettavaksi. Ja sitten jotkut kirjat on vain omasta mielestä huonoja... Esimerkiksi Humisevasta harjusta en tykännyt yhtään, mutta luin sen silti loppuun. Nyt voin ainakin sanoa lukeneeni sen. :D Mutta en viitti turhaa ressiä lukemisesta ottaa, muuten siitä tulee liian työlästä hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, kun lukujonossa on monta odottamassa vuoroaan, tuntuu, että se huonon kirjan tahkoamiseen käytetty aika on niiltä kaikilta pois. Ja totta tuokin, että se, pitääkö kirjasta vai ei, johtuu hyvin paljon lukuhetkestä. Esimerkiksi juurikin tuosta Aaltojen soitosta olisin varmaan jollain toisella hetkellä tykännyt paljon...
      Minä en ole vielä ehtinyt Humisevaan harjuun tarkemmin tutustumaan. Klassikoiden kesken jättäminen tuntuu kyllä olevan monelle vaikeaa! :D

      Poista
  2. Minä oon tosi huono jättämään kirjaa kesken. Annan yleensä aina kirjalle mahdollisuuden loppuun asti. Olen toki nyt jättänyt joitakin kirjoja kesken, joita en aio edes yrittää uudelleen ellei jostain kumman syystä kaikki muu lukeminen lopu :D Kirjasarjojen kanssa sitten teen niin, että jos eka kirja on huono enkä tykkää, niin en anna sarjalle sen enempää mahdollisuutta. Siinäkin saisin vähän kiristää, että jos ensimmäinen kirja on ihan ok, mut ei kuitenkaan kiinnostais jatkaa niin voisin jättää sarjankin kesken, mutta perfektionisti on perfektionisti - kokonaan luettu sarja tuo suurimman mielihyvän. Mikä on ironista taas ajatellen omaa lukumenneisyyttä, kun luin monet sarjat viimeistä kirjaa lukuunottamatta loppuun :D Esim. Aamunkoita en ole vielä tänä päivänäkään lukenut. Haha. Onpas varmaan sekava teksti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en nykyään kauheasti kirjasarjoja lue, en vain nyt aikuisena ole löytänyt tarpeeksi mielenkiintoisia! Olisikin hauska tietää, miten niiden kanssa menettelisi, kun pelissä on yksittäisen kirjan lisäksi koko sarja. Twilightit luin kyllä ihan Aamunkoihin asti, ja voin kertoa, ettet kyllä mitään menettänyt, jos et ihan loppuun asti tuota sarjaa saanut luettua! :D Monien sarjojen kanssa menee vielä niin (myös TV-sarjoissa...), että alun perin hyvää venytetään ihan liian pitkäksi, joko epätoivoisten fanien toiveesta tai sitten vaan rahan kiilto silmissä... :(

      Poista
  3. Oon tosi huono jättämään kirjoja kesken ja toisaalta moni ei niin mieluisa kirja voi antaa jotain lukijalleen. Mutta joo, sitten on myös ne ihan suoraan sanottuna paskat kirjat, jotka ei anna yhtään mitään :D

    Virgin suicides oli ainakin elokuvana mun mieleen. Olen kirjankin lukenut, eikä sekään huono ollut, vaikka aika rankka. Mutta minä pidän tuollaisista tarinoista, jotka kätkee sisäänsä jonkun sanoman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirjaa kesken jättäessä on aina riski (ja pelko) siitä, että menettääkin jotain todella hienoa. Minäkin olen nähnyt Virgin suicidesin leffana kauan sitten. Juonesta en tosin mitään muistanut, muistan lähinnä, että se oli lavastukseltaan ja muutenkin visuaalisesti mieleeni. Kirjaversiona en nyt päässyt niin pitkälle, että olisin sanomaa löytänyt.

      Poista
  4. Osaan onneksi aika helposti jättää kirjan kesken - tänäkin vuonna useampia. Osa on ollut sellaisia, jotka todella haluan lukea, mutta eivät vielä ehtineet imaisemaan sisään tai aika oli kyseiselle lukukokemukselle väärä. Sellaiset olen päättänyt lukea loppuun myöhemmin. Enemmän on sitten niitä, jotka vain armottomasti jätän kesken. Sinnittelen yleensä vähän aikaa, mutta jos vaan tökkii, saatan lopettaa aika nopeastikin, toisaalta joskus jos olen lukenut jo yli puolen välin - luen loppuun. Sama jos kyseessä on lyhyt kirja...Eli vähän vaihtelee tuo, kuinka helposti jätän kirjan kesken. Myös lukujumi vaikuttaa, eli jos sellaista tuntuu olevan, niin tökkivä kirja jää silloin helposti kesken/myöhemmälle.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä, mitä lyhyempi kirja niin sitä vaikeampi jättää kesken. Toisaalta taas sitten vaikka 200-sivuinen kirja voi tuntua ihan älyttömän pitkältä, jos on tylsä... Lukujumista pääseekin parhaiten eroon lukemalla jotain ihan muuta, vaikka edes siinä rinnalla, jos ei kokonaan raaski lopettaa. :D

      Poista